keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Blogin uusi osoite!

 
Jos joulukiireiltänne ehditte, niin käykää kurkkaamassa mun blogin uusi ilme:
http://www.mennaannaimisiin.fi/kahden-morsiamen-haat-blogi/

Jatkossa siis kirjoittelen vain tuolla Mennään Naimisiin -sivustolla.

Ihanaa Joulua ja onnellista uutta vuotta! :)




keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Blogi muuttaa!

Mä olen jo jonkin aikaa tiennyt, että tämä mun blogi oli yksi niistä eniten ääniä saaneista blogeista, jotka siirtyvät Mennään Naimisiin -sivuille. Tuntuu tosi hienolta päästä sinne bloggaamaan hääsuunnitelmista ja jakamaan ajatuksiani. Kiitos kaikille äänestäjille, jotka teki sen mahdolliseksi: näköjään jotkut muutkin kuin vain meidän molempien äidit äänesti tätä blogia. :D Oli myös kiva lukea, että muutkin näkee ekologisuuden tärkeänä arvona juhlasuunnittelussa!

Mä olen vain odottanut, koska pääsisi jo siirtämään blogin sinne ja kirjoittamaan, ja sen takia tänne blogiin ei ole tullut uusia tekstejä. Ilmoitan heti, kun saan uuden blogin auki, mutta luulisin, että se tapahtuu joulukuun alussa. :)

Muun muassa näistä viime kesän kuvista sitten siellä uudessa blogissa lisää:

Sarah Kinani

perjantai 27. lokakuuta 2017

Villa Bella Vista


Aloimme etsiä hääpaikkaa alkuvuonna 2017 Turun häämessuilla. Ihastuimme Ruissalon pitsihuviloihin, ja alun perin ehdokkaita olikin monta, listaan ne aakkosjärjestyksessä loppuun. 

Kävimme kurkkimassa kaikkia paikkoja ulkoa, ja kiinnostavampia myös sisältä. Villa Bella Vista hurmasi omistajineen. Itse villa on todella kaunis, joskin vielä kunnostuksen alla. Pihapiiri on ihana ja mikä tärkeintä, villan tilat ovat meille sopivan kokoiset: ei liian suuret, muttei liian pienetkään. Vieraat saadaan kaikki samaan tilaan ja ikkunoista näkyy kaunis merimaisema. 

Toukokuussa 2017 Villa Bella Vista sai uutta maalia pintaansa.
Toukokuussa 2017 laitettiin myös villan pihaa.



Olemme jo nyt jutelleet paljon häiden suunnittelusta Villa Bella Vistan omistajien kanssa, ja kun kaasoilta ja vanhemmilta saatiin hyväksyntä paikalle, teimme ennakkovarauksen. On ihanaa, että villan omistajien kanssa jutellessa meillä ei ole missään kohtaa ollut kiusaantunut tai epämiellyttävä olo siitä, että olemme naispari. Häitämme on suunniteltu kuten kenen tahansa häitä. :)

 
Tilasin tällaisen samanlaisen sään meidän hääpäivällekin.
Joitakin Turun Ruissalon pitsihuviloista, joita voi vuokrata juhliin:






keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Hääkuvauksesta


Meillä on ilo ja kunnia tuntea loistava valokuvaaja nimeltään Petra Lönnqvist. Hän on ottanut myös tämän alla näkyvän kihlajaiskuvamme, ja oli ilman muuta selvää, että haluamme hänet hääkuvaajaksemme. Tuntuu hyvältä, ettei hääkuvaaja ole täysin ulkopuolinen, vaan tuntee meidät ja todella tietää, millaisia olemme ja mitä haluamme hääkuviltamme.

Petra Lönnqvist www.petralonnqvist.net

Toki hyvän kuvaajan voi löytää myös selaamalla valokuvaajien kotisivuja ja tutustumalla heidän töihinsä. Joka tapauksessa kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä kesäviikonloput ovat todella kiireistä aikaa ammattikuvaajille.

Kuvaukselle tulee varata riittävästi aikaa, sillä kiire näkyy helposti kasvoilla. Olen ollut teininä valokuvaamossa kesätöissä, ja jotkut hääkuvat otettiin arkena viikkoja ennen häitä koemeikin ja -kampauksen kanssa. Tällöin ei ollut huolta kiireestä, ja kuvaus voidaan ajoittaa toiveiden mukaan vaikka auringonnousuun tai -laskuun.

Jos kuvaus suoritetaan hääpäivänä, on mietittävä, mitä vieraat tekevät kuvauksen ajan. Me päätimme ratkaista ongelman sillä, että kuvat otetaan ennen vihkimistä ja ennen vieraiden saapumista juhlapaikan upeissa puitteissa. Tällöin kenenkään ei tarvitse odotella meitä, mutta tämä edellyttää tietysti sen, että kaikki muut järjestelyt on hoidettu jo pois alta ja voidaan keskittyä täysillä kuvaukseen.

Varsinaisten hääkuvien lisäksi tehdään paljon myös dokumentaarista tapahtumakuvausta häistä. Se on toki aika arvokasta, sillä sitoo valokuvaajan koko päiväksi intensiiviseen työhön ja vie paljon työtunteja hääpäivän jälkeenkin, kun kuvaaja ensin valitsee älyttömästä kuvamäärästä käsiteltävät kuvat ja sitten käsittelee ne. Kuitenkin amatöörin voi olla vaikea saada onnistuneita kuvia joissakin ympäristöissä kuten esimerkiksi kirkossa, sillä valo voi olla haastava, jolloin on ehkä parempi jättää homma ammattilaisen käsiin. Tällöin myös vieraat voivat nauttia tilaisuudesta rauhassa ilman tarvetta räpsiä puhelimilla kuvia.

Kun olin 10 vuotta sitten valokuvaamossa töissä kesäisin, törmäsin välillä siihen, että häissä oli ollut kertakäyttökameroita vieraiden käytössä. Ajatus oli hauska: jokaisessa pöydässä oli kertakäyttökamera, jolla vieraat voivat ottaa kuvia. Toteutus oli kuitenkin usein heikkoa. Kuvia oli otettu pimeissä sisätiloissa ilman salamavaloa, jolloin onnistuneita kuvia saattoi 10 kertakäyttökamerasta tulla vain yhden filmirullallisen verran. Nykyään polaroid-kamerat ja photo booth -seinät ovat aika yleisiä häissä, ja vastaavat vähän tätä kertakäyttökameraideaa: muistoksi rentoja kuvia vieraista ja juhlasta. Saas nähdä, tuleeko meillekin jotain sellaista. :) Photo booth -kuvista voisi vaikka koota vieraskirjan!

Lisää Petran upeita kuvia:




maanantai 2. lokakuuta 2017

Swaippasin oikealle

Aloitin blogin alunperin anonyymilllä linjalla, mutta nyt se on alkanut tuntua hankalalta, joten ehkä on aika esitellä meidät:

Olemme Reetta ja Karo, 26-vuotiaita, ja asumme Turussa.
 

 
Tutustuimme keväällä 2014 Tinderissä. Kuulostaa säälittävältä, mutta pidin aina hakuetäisyyden maksimissa (160 km), sillä ainakin niihin aikoihin esimerkiksi 50 km säteeltä naisena naista etsiessä vastaan tuli vain eksiä tai eksien eksiä. No, edes tämä 160 km ei olisi riittänyt saamaan meitä yhteen, jos olisin ollut kotonani Lahdessa, sillä sieltä on matkaa Turkuun 250 km. Olin kuitenkin vapunvietossa Tampereella (160 km Turusta), kun mätsäsimme. 

Hyvin nopeasti yhteydenpito oli niin tiivistä, että halusimme tavata. Pelkäsin, että ellemme pian näe toisiamme, muodostan Karosta mielikuvan, joka ei vastaa totuutta. Eräs perjantai-ilta sitten sovimme, että matkustaisin seuraavana päivänä Turkuun. Asuin Lahdessa rautatieaseman lähellä, ja muistan, kuinka puhuin samalla Karon kanssa puhelimessa kun marssin koiran kanssa lippuautomaatille perjantai-iltana ja ostin lauantaiaamulle lipun Turkuun. Tämä lippu on edelleen tallella: kehystettynä asuntomme seinällä.

Kesän 2014 ajan lähes joka viikonloppu joko Karo matkusti Lahteen tai mä Turkuun. Syksyllä sain töitä ja asunnon Turusta, ja maaliskuussa 2015 muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Sormukset ostettiin elokuussa 2015 ja jäätiin odottamaan, että tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan.


Juna- ja bussilippuja ensimmäisen yhteisen kesän jäljiltä


Kihlautumisen jälkeen mä olen alkanut uudelleen opiskella, ja Karo on ehtinyt valmistua. Olemme saaneet koiran lisäksi ihanan kissan meidän perheeseen ja toimineet sijaiskotina espanjalaisille katukoirille. Olemme myös tehneet paljon hyvää ruokaa, nautineet luonnosta niin hevosen selästä käsin kuin jalankin ja matkustelleet Suomessa sekä ulkomailla. On se aika siistiä, kun löytää tyypin, joka arvostaa samoja asioita elämässä kuin sä. Meidän tutustuminen oli kyllä paljon tuurista kiinni, mutta onneksi swaippasimme molemmat oikealle.



 
Okei, nyt tuli aika siirappista tekstiä. Syytän tästä sitä, että ei olla nähty 3 viikkoon, koska mä olen ulkomailla työharjoittelussa koko loppuvuoden.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Hääblogit 2018 -äänestys 20.10. saakka

Osallistuin hetken mielijohteesta mennään naimisiin -sivuston hääblogit 2018 -äänestykseen, ja blogini pääsi finaaliin. Jo pelkästään tämä on tosi hieno juttu, sillä nyt useampi samoista aiheista kiinnostunut voi löytää blogini. :) 

Äänestysaikaa on 20.10. asti, ja äänet annetaan kommentoimalla blogin nimi täällä. Finaalissa on myös toinen naisparin hääblogi, joka on nimeltään Häämimmit, käykääpä kurkkaamassa, jee!

tiistai 22. elokuuta 2017

Hääkutsuvideo




Rakastan auringonkukkia, ja tämä onkin yksi syy siihen, miksi häitämme juhlitaan elokuussa. Meillä kävi tuuri hääpaikan suhteen, sillä aivan lähistöllä on kaupungin auringonkukkapelto, josta saa hakea ilmaiseksi auringonkukkia. Tätä peltoa tullaan varmasti hyödyntämään häissämme ainakin hääkuvauksen yhteydessä.

Tykkään kokeilla kaikkea uutta ja innovatiivista ja rikkoa perinteitä. Puolison taivuttelu ideoihini voi välillä kestää, enkä nytkään ole vielä täysin saanut hyväksyntää uusimmalle tempaukselleni. Olin nimittäin saanut idean videohääkutsusta. Kutsujen askarteluun saa uppoamaan yllätävän paljon aikaa ja rahaa, ja lopulta luulen, että monikaan ei kutsuja säilytä, vaan ne menevät lopulta roskiin. Tällä perustelin videokutsun olevan myös ekologinen vaihtoehto.


Tehdään nyt ensin selväksi, ettei meillä ole mitään kuvaustaustaa. Mielessäni oli visio auringonkukista ja meistä morsiamista viljapellolla, mutta pelkäsin, ettei meillä ole visuaalista silmää toteuttaa ajatustani, mutta sehän ei selviä muuten kuin kokeilemalla! Tuntuihan se vähän hullulta miettiä hääkutsuja vuosi ennen häitä, mutta kuvaaminen oli pakko suorittaa asap, vielä kun auringonkukkia ja viljaa on. Löysimmekin kivan pellonreunan, jossa pystyimme kuvata ilman, että tuhosimme kenenkään satoa. Serkkuni on tottunut outoihin tempauksiini, ja lähtikin taas mukaan avuksi, kiitos siitä. :) Editoin videota heti, mutta siihen voi toki tulla vielä paljon muutoksia ennen kuin se lähetetään vieraille ensi keväänä. Olen todella tyytyväinen videoon, mutta en ole varma, onko puoliso vieläkään vakuuttunut sähköisestä kutsusta. Kutsuvideolla tarvittavat tiedot hääpäivästä voivat olla itse videolla, tai video voisi olla teaser-tyylinen pätkä, jonka liitteenä olisi erillinen sähköinen kortti, jossa olisi tekstinä kaikki häihin liittyvä info. Julkaisen meidän videon täällä sitten, kun se lähetetään vieraillekin. :)



Löysin myös itselleni kengät häihimme! Olin ajatellut hääkengiksi jotain kevyitä ja kauniita korottomia sandaaleja, kunnes viime viikonloppuna näin erään vaatekaupan facebook-sivuilla kuvia tosi ihanista kengistä - koroilla. Ne olivat Swedish Hasbeensin käsintehdyt puiset Braided Sky High -sandaalit nahkaisin remmein. 

Menin sovittamaan kenkiä, vaikka pelkäsin, ettei kokoani ole enää jäljellä, sillä kengät olivat viikonlopun ajan -50% alennuksessa. Kengät tuntuivat jalassa superhyviltä! Alennuksesta huolimatta ne olivat arvokas ostos, mutta uskon ja toivon, että niille tulee käyttöä muutoinkin kuin häissä, ja pyrin käyttämään niitä ennen häitämme, jotta ne muotoutuvat kunnolla jalkaani. Korolliset kengät tuovat ihanaa ryhdikkyyttä, joten en enää haikaillut korottomien sandalien perään. Toisiksi "kengiksi" jalkojen väsymisen varalta voisin hankkia pitsiset paljasjalkasandalit, jotka ovat käytännössä nilkkakorut, jotka tulevat jalkapöydän päälle.

Kuvissa näkyvä vintagehenkinen mekko on Zalandolta tilattu Anna Fieldin alle 70 € maksanut mekko, joka todistaa hienosti sen, ettei hääpukuun tarvitse tuhlata satoja euroja rahaa. Zalandolla on paljon kivannäköisiä valkoisia mekkoja, jotka sopii hyvin myös häihin. Tämä mekko on ns. kakkosmekkoni, jos siirrymme häistämme vielä jatkamaan juhlintaa keskustaan tms. Tuli hieman turhamainen olo, kun hankin kaksi pukua, mutta aiemman facebook-kirppikseltä ostamani mekon helma ylettää maahan saakka, ja haluan varjella mekkoa, jotta se saisi jatkaa uraansa hääpukuna vielä meidän häiden jälkeenkin jonkun toisen morsiamen päällä. :)

tiistai 15. elokuuta 2017

Save the date -magneetit


Mietimme, tekisimmekö save the date -ilmoitukset sähköisesti esimerkiksi videona vai perinteisenä paperisena korttina, kunnes päädyimme jääkaappimagneetteihin. Monilla ei ole vielä ensi kesän kalenteria, joten pieni ja sievä magneetti jääkaapin ovessa olisi hyvä tapa muistuttaa juhlastamme. Suunnittelimme magneetin Vistaprint:lla itseottamaa kukkaniittykuvaa pohjana käyttäen. Laitoimme magneettiin ainoastaan hääpäivämme ja etunimemme. Kun tilaus oli tehty, huomasimme, että Vistaprintista olisi saanut myös valmiita save the date -magneetteja: meidän tehtiin käyntikorttimagneetin pohjaan. Yhtäkkiä persoonallinen ideamme ei tuntunutkaan enää niin uniikilta. :D Varsinaiset save the date -magneetit olivat kuitenkin postikorttikokoa, joka oli meidän mielestämme liian suuri. Pysyimme siis suunnitelmassamme käyntikorttien kokoisista save the date -magneeteista. Hintakin pysyi huokeampana.

Kirjekuorivaihtoehtoina meillä oli joko vanhojen kirjojen tai lehtien sivuista itsetehdyt kirjekuoret tai kierrätyspaperista tehdyt valmiit kuoret. Muutamia kirpputoreja ja antikvariaatteja kierrettyämme päädyimme valmiisiin kuoriin. Olin nähnyt ihanan idean kirjekuoren sisäpapereista, ja löysinkin todella kauniin Suomessa valmistetun Vallilan lahjapaperin tätä varten.




Ensin leikkasin mallin, jonka avulla lahjapaperin nurjalle puolelle piirrettiin ääriviivat hyödyntäen mahdollisimman hyvin koko paperi. Tämän jälkeen ne leikattiin irti, pujotettiin kirjekuoren sisään ja laitettiin valokuvatarralla kiinni kirjekuoren "läpän" sisäosaan. 





Jokainen kuori on omanlaisensa, ja lahjapaperi oli niin kaunis, että voisin ottaa siitä vaikka tapetit seinille! Ylijääneestä lahjapaperista askarreltiin kortteihin koristukset, jolloin lahjapaperirulla saatiin käytettyä todella tehokkaasti, eikä hukkapaperia tullut.


  
Korttien kansiin kiinnitettiin magneetit valokuvatarroin ja sisälle tuli lyhyt teksti harakanvarpain:

Laita minut jääkaapin oveen
muistuttamaan,
että ensi kesänä häitä 
juhlitaan! 




Olen tosi tyytyväinen kortteihin! Ne oli helppo ja kiva tehdä, ja niistä tuli meidän näköiset. Magneetit maksoivat noin 20 euroa ja korttipohjat, kirjekuoret, valokuvatarrat ja lahjapaperi toiset 20 euroa. Löysimme vielä ihanat postimerkitkin. Kortteja on yhteensä reilu 40 kappaletta. Vain 13 niistä postitetaan, ja loput viemme itse, jotta säästämme postikuluissa ja saamme syyn nähdä ystäviämme. 

 

torstai 10. elokuuta 2017

Häiden ekologisuudesta

Tuntuisi oudolta jättää ekologiset seikat huomioimatta häitä suunnitellessa, kun niiden huomioiminen kuuluu arkeemmekin ja on erityisesti mulle todella tärkeää. Tässä ajatuksia siitä, miten häistä saisi hieman ekologisemmat.

Kutsut. Paperisten kutsujen kohdalla voi panostaa ekologisuuteen käyttämällä kierrätyspaperia ja kierrätettyjä materiaaleja kutsujen koristeluun. Kirjekuoret voi askarrella vaikka kirpputorilta ostettujen kirjojen tai lehtien sivuista uusien  kuorien ostamisen sijaan. Paperisia kutsuja ekologisempaa olisi tietysti täysin sähköiset kutsut. Sähköinen kutsu ei tarkoita kiireessä tehtyä paint-oksennusta, vaan kutsu voi olla esimerkiksi lyhyt video, johon on nähty vaivaa. : )

Polttarit. Kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, tärkeintä on ne läheiset ystävät eikä hulppeat ohjelmanumerot. Polttareidenkin ympäristövaikutukset voivat olla järkyttävät, jos polttareita juhlitaan monta päivää ulkomailla, luksusmökillä tai kylpylässä.

Sormukset. Lähes kaikki suomalaiset kultasormukset on tehty kierrätetystä kullasta, mutta timanttien alkuperää on vaikea selvittää. Vaikka veritimantit voisi välttää, on silti timanttien louhinnassa paljon ympäristöhaittoja niin kuin missä tahansa kaivostoiminnassa. Olenkin katsellut erilaisia vintage-sormuksia ja löytänyt monta kaunista. Tillander mainostaa eettisiä timanttisormuksiaan, joiden timantit ovat kanadalaisia. Yksi vaihtoehto olisi muokata yksinkertaisista kihlasormuksistamme näyttävämmät vihkisormukset.

Pukeutuminen. Netti pursuaa käytettyjä morsiuspukuja, ja pelkästään Facebookin hääkirppiksillä on paljon pukuja kaupan. En tiedä, kuinka hyvin kauppa todellisuudessa siellä käy, mutta mä löysin sieltä puvun. Puku ei ole alkuperältään se eettisin ja ekologisin, sillä se on todennäköisesti tilattu halvalla Kiinasta, mutta se, että olen puvun kolmas omistaja, tekee siitä eettisen valinnan. Omalta lähikirppikseltäni löysin pitsisen yläosan, josta paikallinen ompelija tuunaa pukuuni sopivan. Juhlien jälkeen alan etsiä puvulleni uutta kotia. Kihlatullani ei ole vielä pukua, mutta hänen pukunsa tulee olemaan monikäyttöinen, joten sen teettäminen ompelijalla ei ole mahdoton ajatus. Teen puvuista myöhemmin oman postauksensa. Ekologista on myös se, ettemme pyydä kaasojamme pukeutumaan tiettyyn väriin tai tiettyyn malliin: jokainen pukeutukoon sellaisiin vaatteisiin, missä viihtyy ja mitkä tuntuu omalta. Näin heidän ei tule ostettua pukua, jota he käyttäisivät vain kerran, vaan voivat jopa pukeutua asuun, joka löytyy jo vaatekaapista.

Juhlapaikka ja kuljetukset. Häät pidetään sillä paikkakunnalla, missä puolet vieraista ja me asumme. Loput vieraista tulevat 300 km säteeltä Suomesta, ja muutama kutsun saava asuu ulkomailla. Hääpaikkamme, joka on jo varattu, on 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta, josta aiomme järjestää vieraille yhteiskuljetuksen hääpaikalle. Vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla, joten vihkimisen jälkeen ei tarvitse sumplia kyytejä. Juhlien päätyttyä yhteiskuljetus vie vieraat yöllä takaisin keskustaan, jossa juhlimista voidaan toki vielä jatkaa. Meille ei tule varsinaista hääautoa ollenkaan, kun vihkiminen ja juhlat kerran ovat samassa paikassa, ja olemme varmasti molemmat jo hääpäivän aamuna paikan päällä valmistelemassa juhlia. 

Koristeet. Koristelussa käytämme mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja, kynttilöitä ja kierrätettyjä materiaaleja kuten lasipurkkeja ja metallitölkkejä. Kukat ovat mahdollisuuksien mukaan luonnonkukkia, oksia ja heiniä, ja kimput tehdään todennäköisesti itse. Jos kukat kestävät hyvin, voi kimput tarjota vieraille kotiin vietäviksi tai viedä työpaikalle tai vaikka vanhainkotiin ihasteltaviksi.

Ruoka. Kihlattuni pelkää, että joku vieras nyrpistelee nenäänsä, jos tarjoamme ainoastaan kasvisruokaa. Musta tuntuisi ristiriitaiselta tarjota lihaa, kun en sitä ympäristö- ja eläinoikeussyistä muutenkaan käytä. Samalla häämme olisivat huikea tilaisuus esitellä, miten hyvää täysin vegaaninenkin ruoka onkaan. Ei ole tarkoitus alkaa ympäristö- ja terveyskasvattaa ketään, vaan tehdä meidän näköiset juhlat. 

Hääyö. Olemme miettineet viettävämme hääyön tylsästi kotona. Päivä on pitkä sekä rankka, ja juhlat todennäköisesti jatkuvat keskustassa aamuun saakka, joten tuntuu vähän turhalta varata hotellihuonetta. Sitä paitsi omassa sängyssä nukkuu parhaiten! Häiden jälkeisenä aamuna voidaan sitten porukalla mennä hotelliin aamupalalle kaasojen, bestmanin ja miksei vieraidenkin kanssa.

Lahjat. Meillä on paljon tavaraa ja vähän asuinneliöitä, jonka takia toivomme, ettemme saa mitään tavaraa häälahjaksi. Emme myöskään aio hankkia vieraslahjoja tai hääkarkkeja. 

Jätteet & ruokahävikki. Häistä, kuten mistä tahansa juhlista, tulee paljon roskaa. Jätteen määrään voi kuitenkin vaikuttaa kierrättämällä kaiken kierrätyskelpoisen (metalli, lasi, paperi, kartonki, muovi, bio). Hääpaikalta voi tiedustella, miten heillä hoidetaan kierrättäminen. Lisäksi olen miettinyt, kummasta ruokailutavasta tulee vähemmän ruokahävikkiä: buffet-ruokailusta vai pöytiin tarjoilluista annoksista. Toisaalta buffet-ruokailussa voi itse valita mitä ottaa ja kuinka paljon, mutta usein tuntuu, että silmät syövät enemmän kuin vatsa vetää. Ruokailusta jääneitä ruokia voidaan tarjota iltapalan yhteydessä uudelleen, ja loput pakataan vieraille mukaan, jolloin voidaan vähentää syntyvän ruokahävikin määrää.

Häämatka. Suomi on upea maa ja luontomatkailijoina voisimme aivan hyvin pysyä häämatkallamme kotimaassa. Myös esimerkiksi Norjan ja Viron kiertäminen autolla kiinnostavat ja olisivat ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja kuin lentäminen.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ketkä täytyy kutsua häihin?

Olin ajatellut, että jos joskus jostain kumman syystä päädyn naimisiin, se tapahtuu tavallisena perjantaipäivänä maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa, eikä häitä pidetä. En ymmärrä, miksi ajattelin näin, sillä rakastan juhlien järjestämistä! Kuitenkin kammoksuin liikaa ajatusta kaukaisista tuntemattomista sukulaisista istumassa jäykästi epämukavissa vaatteissaan tuppisuina humpan soidessa. 

Vasta viime vuonna opin, ettei epämieluisia ihmissuhteita tarvitse väkisin pitää yllä. Jos jokin ihmissuhde ei anna kummallekaan osapuolelle juuri mitään, tarvitseeko sitä ylläpitää? Jos jokin ihmissuhde ottaa enemmän kuin antaa, tarvitseeko sitäkään väkisin kannatella, varsinkin, jos ylläpito on kovin yksipuolista? Tämän myötä ymmärsin, ettei meidän tarvitse kutsua meidän omiin häihimme ketään pelkän sosiaalisen paineen tai tavan takia. Meidän häissä juhlitaan meitä niiden meille läheisten ihmisten kanssa, jotka ovat aidosti onnellisia meidän puolestamme. Me saamme itse valita, kenen kanssa haluamme viettää hääjuhlaamme.

Alustava vieraslistamme koostuu  72 nimestä, joista puolet ovat kihlattuni sukulaisia tai ystäviä ja puolet mun. Aluksi meillä oli ajatus aivan pienistä häistä, mutta äkkiä vieraslista oli varsin pitkä, vaikkei siellä ole yhtäkään nimeä velvollisuuden tunteen takia. Vieraslistan ulkopuolelle jäi myös ihmisiä, jotka olisi ollut kiva kutsua, mutta taloudellisista syistä raja oli vedettävä johonkin.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Hääsuunnittelu alkaa

Aloitettuamme hääsuunnitelmat huomasimme väkisinkin, että vaikka kuinka olemmekin omasta mielestämme ”aivan tavallinen pari”, emme ole kaikista perinteisin hääpari. Emme kuulu kirkkoon, ja monet perinteiset suomalaiset häärituaalit tuntuvat korneilta eivätkä oikein istu kahden morsiamen häihin.

Mulle naimisiinmeno ei ole ollut mikään tärkeä tavoite elämässä. Lapsena en ole haaveillut hunnusta, prinsessahäistä ja kirkosta. Häiden kertakäyttökulttuuri ja hypetys on oikeastaan ahdistanut mua! Kihlatulleni naimisiin meneminen on tärkeää, ja mäkin olen ymmärtänyt, ettei naimisiinmeno tarkoitakaan välttämättä ainoastaan humppamusiikkia ja pönöttäviä kaukaisia sukulaisia, vaan se paljon muuta ja paljon enemmän! Avioliitto tuo paljon oikeuksia ja velvollisuuksia, joita en ollut aiemmin edes ajatellut: esimerkiksi lastensaantiin ja vanhemmuuteen liittyvät asiat ovat tärkeitä seikkoja, jotka puoltavat meidän naimisiinmenoamme.

Meidän kihlautuminen ei ollut mikään käsikirjoitettu romanttinen kosintashow, vaikka olin kyllä miettinyt kosimista paljon. Sen jälkeen kävimme ostamassa sormukset yhdessä. Isot timantit tai timanttirivit ei tuntunut kummastakaan omilta, joten ostimme yksinkertaiset Tillanderin valkokultaiset kihlasormukset, molemmille samanlaiset. Nyt tässä vajaassa kahdessa vuodessa olen tottunut kantamaan sormusta, ja ehkä vihkisormukseni tuleekin olemaan hieman näyttävämpi. Jälkikäteen mua on vähän harmittanut, etten ostanut käytettyä sormusta kihlasormukseksi, mutta onneksi Tillanderin Red Label -malliston sormukset ovat kierrätetystä kullasta valmistettuja, sain vähän puhdistettua omaatuntoani.

Nyt kun hääpäivä on jo lyöty lukkoon, olen todella innoissani! Rakastan kaikkea suunnittelua ja organisointia, oli kyseessä sitten matka lähelle tai kauas, illanistujaiset kaveriporukalla kotona tai suuremmat juhlat. Paljon on vielä aikaa itse juhlaan, mutta niin on asioita selvitettävänäkin. :)



Blogin uusi osoite!

  Jos joulukiireiltänne ehditte, niin käykää kurkkaamassa mun blogin uusi ilme: http://www.mennaannaimisiin.fi/kahden-morsiamen-haat-blo...